Olen usein miettinyt tasapainon merkitystä arjessa. Se on jatkuva kysymys erityisesti naisten keskusteluissa. Harmitusta voi aiheuttaa se tosiasia, että on pakko jättää monta asiaa tekemättä, jotta kaiken halutun ja tärkeän ehtii sovittamaan jokaiseen viikkoon. Päätösten tekeminen ei ole yksinkertaista. Kaikilla perheenjäsenillä on menoja ja ystävyyssuhteita, harrastuksia ja tarpeita. Työnantajat, opettajat ja valmentajat tuovat kukin vaatimuksia arkeen. Seurakunnassakin olisi kiva olla mukana menossa.

Keneltä kysyä neuvoa, kenen esimerkkiä seurata? Olisiko se se tuttava, joka on huolellisesti aikatauluttanut perheen menot, lasten harrastukset ja kahvihetket ystävien kanssa? Vai olisiko se seurakuntalainen, joka palvelee pyhäkoulussa, pienryhmän vetäjänä ja musiikkiryhmässä, paras esimerkki minullekin? Heillä näyttää olevan kykyjä saada viikkoon mahtumaan ällistyttävä määrä aktiviteetteja.

Vai löytäisinkö arjen tasapainon sieltä, mistä olen löytänyt rauhan ja levon myös sielulleni, häneltä, joka on minut kutsunut ja antanut minulle lahjoja käytettäväksi? Jesaja kuvailee, miten Luojamme on asettanut luomakunnan huolelliseen tasapainoon:

”Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa’alla kukkulat?” (Jesaja 40:12).

Maailmamme toimii, koska se on täydellisesti punnittu, mitattu ja määrätty oikeaan muotoon. Olemme juuri sopivalla etäisyydellä auringosta, maapallo on kallistunut juuri oikeaan kulmaan, maan vetovoima vaikuttaa juuri sopivasti, ilmakehämme on juuri oikeanlainen elämää varten. Mitä syvemmin tutkimme luomakuntaa, sitä hämmästyttävämpää on se tarkkuus, millä kaikki eri osa-alueet liikkuvat itsenäisesti, yhdessä, harmoniassa, voidakseen ylläpitää elämää. Ympäröivä maailmamme on täsmällisessä tasapainossa, mutta kuten Daavid kysyi Psalmissa 8:

”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?”

Teksti: Maria Turner

Lue koko juttu pian ilmestyvästä Christina-lehdestä!