Itsemurhayritys jälleensyntymisen toivossa

Teosofia vei Tuulikin yhä syvemmälle. Koska työ bisnesmaailmassa vaati paljon aikaa, hän irtautui kurssikeskuksen vetovastuusta, mutta alkoi järjestää kotonaan erilaisia kursseja ja selvännäkijäkokouksia. Monet olivat kiinnostuneita ennalta tietämään asioita. Ihmiset liike-elämän ja politiikan huipulta tulivat kysymään neuvoja näissä kokoontumisissa. – Olin kurssipaikan johtajana 13 vuotta. Käytin itsekin paljon selvännäkijäpalveluita. Tutustuin moneen hyvänä pidettyyn selvännäkijään, jotka antoivat kuitenkin vain hetkellisen avun.

Palatkaamme erääseen tapahtumaan Tuulikin nuoruudessa. Parikymppinen Tuulikki oli hullaantunut jälleensyntymisopista. Vaikka hänen elämässään oli kaikki hyvin, oli mielenkiintoinen työ teatterissa ja uusi asunto, nuori nainen halusi saada vielä jotain enemmän; saada kokea jälleensyntymän.

Hän päätti tehdä kiirastorstaina itsemurhan. Pääsiäisen aika valikoitui ajankohdaksi, koska silloin ei ollut töitä eikä muita velvoitteita. Pääsiäisen tapahtumilla ei ollut Tuulikille mitään merkitystä; Jeesus on teosofiassa vain yksi opettajista.

Tuulikki oli suunnitellut kaiken tarkasti hankkimalla vähitellen riittävästi unilääkkeitä kotikaupunkinsa eri apteekeista. Hän valmistautui, laittoi itsensä ja kodin kuntoon. Lääkepurkit hän jätti esille, että ruumiin löytäjät tietäisivät, mitä oli tarkoituksella tehty.

Tuulikki otti lääkkeet, nautti pullollisen Koskenkorvaa ja kävi sängylleen odottamaan kuolemaa. Mitään pelkoa hän ei tuntenut; oli vain yksi selkeä päämäärä – jälleensyntyminen.

Kahden vuorokauden kuluttua Tuulikki herää yllättäen siihen, että ovi kolahtaa ja joku tulee sisään. Tulija on nuori kaveri, juuri sellainen, millaiseksi taiteilijat kuvaavat Jeesuksen. Tuulikki nousee istumaan nipistellen itseään varmistuakseen, että on oikeasti hereillä. ”Sinun aikasi ei ole vielä kuolla. Sinulla on suuri tehtävä elämässäsi,” kuulee Tuulikki miehen sanovan. Ikkunastaan Tuulikki vastaa pihalla kulkevan miehen lopputervehdykseen. Mies oli fyysinen henkilö, ei hallusinaatio.

Tuulikki jatkaa elämäänsä tavalliseen tapaansa. Suuri unilääkemäärä ei ollut jostain syystä vaikuttanut häneen. Fysiologisesti hänen olisi pitänyt kuolla. Jeesuksella oli kuitenkin toinen suunnitelma naisen elämälle.

Teksti: Tuija Numminen

Kuva: Sanni Tunturipuro

Lue koko juttu uusimmasta Christina-lehdestä!