Japanilaisia lauluja pöytälaatikossa

– Koen että Jumala on pienestä asti johdattanut minua tuntemaan kulttuuria sisältä päin. Maa ja sen kieli tulivat pysyväksi osaksi minua. Kun aikoinaan lähdimme Japanista Suomeen, jotenkin sydämessäni tiesin, että palaisin vielä takaisin, lähettilapsi Mari-Kaisa Auvinen kertoo.

Japanin kulttuuri on syvästi vaikuttanut Mari-Kaisan tapaan ajatella ja hahmottaa sosiaalisia tilanteita. Varsinkin Suomeen muutettuaan hän huomasi poikkeavansa valtavirrasta. – Japanilaisen kulttuurin vaikutuksesta tulee esimerkiksi herkästi ajateltua, miten oma toiminta vaikuttaa osana muita ihmisiä ja ympäristöä, hän pohtii.

Syy on siinä, että Japanissa yksilö mielletään ensisijaisesti osana sosiaalista kontekstia. Niinpä esimerkiksi kysymyksen kohdatessaan vastaaja miettii asiaa kysyjän näkökulmasta. Vastausta punnitaan toisen tarpeita tai odotuksia peilaten. Muut on aina ensisijaisesti huomioitava, Mari-Kaisa tähdentää. – Suomessa yllätyin, kun ihmiset eivät niin herkästi lukeneetkaan eleitäni. Olin tottunut, että sosiaalisissa tilanteissa oma toiminta tulee sopeuttaa sanattoman viestinnän, ympäristön odotusten ja tunteiden ehdoin.

Japanissa sanotaankin kuuki wo yomu. Suoraan käännettynä lause tarkoittaa ”luen ilmaa”. Ilmaisu tähdentääkin sitä, kuinka kommunikoinnissa on paljon sanatonta viestintää. Sanojen ympärillä oleva ilma on siis tulkittava, jotta voi aidosti ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Mutta entäpä suomalaisten tapa viestiä?

– Suomessa ihmisten suoruus, mutta samalla rehellisyys saattoi alussa jopa hämmentää. Kuitenkin toisaalta silloin saa rehellisen vastauksen helpommin. Onhan se selkeää ja käytännönläheistä, Mari-Kaisa naurahtaa.

Japanilaiset ovat aina olleet Mari-Kaisan sydämellä. Eikä Japani-rakkaus ole hiipunut Suomessa vietettyjen vuosienkaan aikana. Pikemminkin, vuosien varrella kiintymys on jalostunut äidiksi kasvaneen nuoren naisen sydämessä, koko kansakuntaa koskevaksi hengelliseksi kutsuksi. Aluksi se pulppusi esiin musiikin kautta.

– Vuosien mittaan on syntynyt paljon sävellyksiä. Ja jostain syystä sanoitukset ovat japaniksi, Mari-Kaisa kertoo. Olemme saaneet esittää omaa musiikkia jopa Japanissa, muutamilla Japaniin suuntautuneilla musiikkikiertueilla.

Silti moni kappale on jäänyt pöytälaatikon uumeniin odottamaan oikeaa hetkeä. Odottamisen keskellä on ollut epätoivonkin hetkiä, joina Jumalan suunnitelmiin on ollut vaikea uskoa.

Olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että voisimme ottaa isot askeleet perheenä yhdessä. Nyt ymmärrän, että kun Jumalan aika koittaa, silloin löytyy myös yhteinen visio ja tahtotila.

Teksti: Erika Niemelä