Päivyt ja Julia Meller kiiruhtavat sovittuun tapaamiseemme viulukoteloitaan kantaen. Askel on samanlainen, samoin valoisa olemus. Äiti ja tytär. Viulisteja molemmat.

Muusikon uralle jo lapsena

Päivyt Meller aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana, tytär Julia 3-vuotiaana. Äidin esimerkki ja soittoharjoitukset kotona saivat Juliankin innostumaan viulun soittamisesta. – Aloitin harjoittelun miniviululla, tai oikeastaan ensin viulunmallisella suklaarasialla, Julia muistelee. Päivyt-äiti jatkaa, että onneksi oli säästettynä pieni 1/32 kokoinen viulu, joka oli vuonna 1968 teetätetty häntä varten. Sillä Juliakin aloitti. Nyt tyttö soittaa jo täysikokoista viulua.

Päivyt aloitti viulun soittamisen Oulussa, jonne oli tullut venäläinen viulunsoiton opettaja. Tatjana Pogozeva oli perehtynyt erityisesti pienten lasten opettamiseen. – Puolen vuoden ajan opettelimme oikeita soittoasentoja molemmilla käsillä erikseen, piirtämään nuotteja, laulamaan – systemaattinen oppiminen tapahtui leikin varjolla, pienille lapsille sopivin annoksin. Vasta sitten saimme viulun ja jousen käsiimme yhtaikaa ja aloimme tuottaa ääntä ihan oikeasti.

5-vuotiaan Päivytin ensimmäinen solistiesiintyminen tapahtui Oulun kaupunginorkesterin konsertissa. Tatjana opetti lapsia kaksi vuotta, mutta sitten hänen oli palattava Neuvostoliittoon. Tatjanan suomalaiset yhteistyökumppanit veivät kuitenkin hänen opetusmetodejaan eteenpäin. Tatjana vieraili Suomessa kesäisin musiikkileireillä opettamassa ja luennoimassa viulupedagogiikasta.

Päivyt kertoo, että tuosta pienten lasten viulistiryhmästä tuli myöhemmin monia ammattimuusikoita. Nopeasti opinnoissaan edennyt Päivyt pääsi 13-vuotiaana Kuopion viulukilpailun finaaliin. Sen jälkeen aukesivat ovet Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, jossa hän kahdessa vuodessa suoritti diplomitutkinnon. Moskovassa olisi ollut erinomainen opettaja valmiina, Tatjana Pogozevan poika professori Igor Bezrodny, mutta tie sinne ei auennut. Opinnot jatkuivat sen sijaan Indianan yliopistossa Amerikassa, jonne Päivyt lähti ollessaan vain 15-vuotias. – Lukioon en ennättänyt, mutta kahdeksan opiskeluvuotta ulkomailla opettivat enemmän. Tiesin uskovan äitini rukoilevan puolestani; se antoi rohkeutta. Olin itse tullut uskoon 13-vuotiaana.

Amerikassa Päivyt opiskeli neljä vuotta, sen jälkeen kolme vuotta Hollannissa ja vuoden Sveitsissä. Sitten koitti paluu Suomeen. – Eräs uskova sisar soitti, että hän on löytänyt minulle asunnon ja kertoi, että työpaikkakin järjestyy, sillä Radion Sinfoniaorkesterissa oli avoinna konserttimestarin paikka. Kun kaikki näin näytti olevan johdatuksessa, Päivyt haki paikkaa, vaikka ensin arveli, ettei hänellä olisi riittävästi kokemusta työhön. Hän sai paikan. – Kaikki oli ihmeellistä Jumalan johdatusta! Jumala oli kanssani myös ulkomailla. Olemme aina Taivaallisen Isän kädessä. Minusta on aina pidetty huolta.