Kävelen usein kotimaisemissa kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin jalanjäljissä, tai ehkäpä oikeammin sanottuna hänen hevostensa kavioiden jäljissä. Kuljen kirkolta alkavaa koivukujaa, jonka alkupäässä on Armfeltin suurikokoinen patsas. Siinä penkillä on tilaa istuskella hänen seurassaan ja pohtia menneitä ja tulevia. Sitten matka jatkuu kartanolle pitkää, suoraa, hevosvaunujen mentävää, komein portein suljettua ajotietä peltojen ja joen välistä. Vaikuttavien kartanorakennusten jälkeen voi vielä jatkaa matkaa naapurikartanon yhtä komeisiin maisemiin.

Mutta mitä tekemistä Armfeltillä on rukouksen kanssa? Hän ei historian kertoman mukaan ollut mitenkään hurskas mies.

Armfeltista kerrotaan näin: ”Armfelt johti 1800-luvun alussa Suomen asiain komiteaa Suomen ollessa Venäjän suuriruhtinaskunta. Hän kirjoitti Venäjän keisarille vuonna 1810 selonteon Suomen tilanteesta: ’Rauhamme ja menestyksemme riippuu siitä, että me rehellisesti ja täydellisesti muutumme suomalaisiksi. Armfeltia pidetään ensimmäisenä
suomalaisuusohjelman laatijana. Elämänsä suurimpana tekona Armfelt itse piti Venäjälle aiemmin
luovutettujen Viipurin läänin alueiden palauttamisen
Suomen hallintaan.”

Kaikenlainen Jumalan mielisuosio Suomen maata ja kansaa kohtaan nousee siitä, että syvällisesti ymmärrämme Armfeltin ajatuksen, jota Raamattu vahvistaa. Kun Korkein jakoi kansoille perinnöt, kun hän erotteli ihmiset, hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. (5. Moos. 32:8). Suomen rajat ovat Jumalan piirtämät, vaikka erilaiset historian vaiheet ja suomalaisten väärät ratkaisut ovatkin leikanneet alkuperäissuunnitelmasta osia pois.

Olla suomalainen rehellisesti ja täydellisesti. Siinä on haastetta tässä ajassa, jolloin elämisen malleja haetaan muista maista, ja kansoja yritetään ajaa yhteiseen formaattiin. Jos Suomi ja suomalaisuus on vain kauppatavaraa, eteemme tuodaan valheellisia, niin sanottuja parempia tarjouksia, joihin on helppo tarttua. Voi kuinka kaipaan suomalaisissa samaa pioneerihenkeä kuin Israelilaisissa siirtokunnissa (oik. Juudea ja Samaria) asuvilla on! He tietävät paikkansa ja aikovat pysyä siellä monista uhkista ja vaaratekijöistä huolimatta.

On traagista, että monien asioiden arvo nähdään vasta, kun ne ovat uhan alla tai ne otetaan pois. Siksi kiitän Herraa, että maailmaa ravistelevat kriisit ovat saaneet monet suomalaiset viimein näkemään maamme arvon. Puolustamme perintöosuuttamme rukouksin. Esirukouksen määrä onkin lisääntynyt huimasti.

Armfelt ymmärsi rauhasta ja menestyksestä jotain hyvin syvällistä ja haastaa meitä nyt rukoilemaan rohkeutta olla rehellisesti ja täydellisesti sitä, mitä me Jumalan suunnitelman mukaan olemme. Taidanpa käydä seuraavalla kävelylenkilläni kiittämässä Gustaf Mauritzia viisaista sanoista!

Rauhaa ja menestystä toivottaa Marita Rautio
Muurinaukossa-rukousarmeija