On aamu. Katselen tyyntä järven pintaa, on rauhallista ja hiljaista. Koivut ovat kauniin vihreät ja linnut ahertavat pesäntekopuuhissa. Vuodesta toiseen saapuu yksinäinen joutsen järvemme rantamille. Jälleen se lipuu hiljaa rannan kaislikossa. Mietin, kuinka se kokee yksinäisyyden, kun puoliso on kuollut rinnalta.

Ajatukset risteilevät monien asioiden ja tapahtumien keskitse. Avaan Raamatun ja luen Luukkaan evankeliumista, kuinka Jeesus sanoi, että hän on hyvä paimen. Hänen lampaansa seuraavat häntä, koska tuntevat hänen äänensä. Haluan seurata hyvää paimentaa, en tämän maailman ääniä, jotka ovat julmia ja kovia, vaativia ja alistavia. Erikoisen tärkeäksi minulle on tullut Jumalan sana, koska sen kautta kuulen Jeesuksen äänen. Myös Pyhä Henki puhuu sisimpään ja antaa viisautta ja ymmärrystä. Sen vuoksi on tärkeää kulkea rukoillen.

Tärkeänä koen, että sisimmässäni on rauha. Se rauha, joka on ymmärrystä ylempänä, jonka Jeesus antaa. En halua sitä rauhaa, jonka maailma antaa, koska se on väärää, riivaajien antamaa valerauhaa. Se rauha katoaa kuin aamusumu, mutta Jeesuksen antama rauha virtaa sen veden lähteestä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Christina-lehti nro 3 on juuri mennyt painoon. Lehdessä on koskettavaa ja samalla rohkaisevaa luettavaa. Minua itseäni koskettaa erikoisesti Annan kirjoitus Poltavasta. Siinä hän kertoo tuntojaan mm. siitä, kun sota Ukrainassa alkoi. Erikoisesti tulee esille, kuinka naiset ovat jääneet varjoon sodassa. Hyvin monet naiset ja lapset ovat lähteneet pakoon ja miehet ovat jääneet puolustamaan maataan. Myös monien naisten aviomiehet ja pojat ovat kaatuneet sodassa. Suomen naiset ovat kokeneet tämän saman viime sodassa ja jääneet yksin huolehtimaan perheestä, kun miehet kaatuivat tai vammautuivat. Orpoja ja leskiä on paljon Ukrainan sodankin seurauksena. Molemmissa sodissa Venäjä on ollut hyökkäävä osapuoli.

Kevään etenemisen myötä tulee eteen pihatyöt ja istutukset. Olemme uusimassa kotimme pihaa, ja mielenkiinnolla seuraan, kuinka ammatti-ihmiset tekevät työtä. Vanhat multakerrokset kuoritaan pois ja siitä alkaa uuden tekeminen. Lopputulos on siisti ja kaunis. Kyllä kevään herääminen ja kesän tulo on ihanaa aikaa. Kiitän Jumalaa, että saan elää tämän kevään. Nähdä valkovuokot ja ihanan vihreyden valtaaman luonnon.

”Ellet puhu, tahdon täyttää sydämeni äänettömyydelläsi

ja odottaa kuin yö tähtivalvonnassaan pää syvään kumartuneena

kärsivällisyyteen.

Aamu on varmasti tuleva, pimeä katoava ja äänesi valuva kultavirtoina

taivaalta.

Silloin sanasi saavat kaiun kaikkien lintujesi laulusta ja ylistys puhkeaa

metsäisten ketojesi kukkina.”

(Rabindranath Tagore)

Teksti ja kuva: Mirja Ojares