Luodessaan minut Jumala jätti sydämeeni itsensä kokoisen aukon. Kirkkoisä Augustinus on ilmaissut sen kauniisti: ”Jumala, sinä loit minut itseäsi varten ja sydämeni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa”
Toistakymmentä vuotta sitten elämäni oli täydellisessä umpikujassa. Olin ahdistunut, uupunut ja hylätty. Omat voimat olivat aivan lopussa. Siinä epätoivossani jostakin muistui mieleeni rukous: ”Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.” En nähnyt talvipäivän kirkkautta enkä valkeita hankia, kun kävelin tuttua reittiä toistaen tätä rukousta kerta toisensa jälkeen askelten tahdissa. Tämä rukous rytmitti arkirutiineja, joiden avulla jaksoin raahautua päivästä toiseen.
Lue Christina-lehden numerosta 6/22, mitä muuta aurinkoinen Päivi Kettunen kirjoittaa uskonelämästään ja Jumalan johdatuksesta.
.