Ei yhtään pöllömpää, sanoi Annrika Helmikkala, kun kuuli haastattelupyyntömme. Joten tuumasta toimeen ja tutustumaan hänen ihaniin, monipuolisiin käsitöihinsä, joita Annrika tekee Jumalan kunniaksi. Pöllönaiseksi itseään leikkisästi kutsuva Annrika on kolmen aikuisen lapsen äiti ja viiden lapsenlapsen mummi. Espoossa asuvalla eläkeläisellä on nyt runsaasti aikaa lempipuuhalleen käsitöille.

Annrika muistelee saaneensa lapsenuskon jo koulussa, kun uskovat opettajat kertoivat oppilailleen mielenkiintoisia raamatunkertomuksia. Hän olisi halunnut heti tavata Jeesuksen. Arjen ja perheen kiireet ja haasteet veivät myöhemmin tiiviisti mukanaan, ja uskonasiat jäivät taka-alalle. Hidasta kasvua kuitenkin tapahtui koko ajan.

Annrika kertoo kipuilleensa erityisesti sen asian kanssa, kun ei pystynyt kertomaan tarkkaa päivämäärää uskoontulolleen. – Mietin ja kyselin, miten tullaan uskoon. Lähdin massakokoukseen Helsingin jäähallille vuonna 1982. Kotimatkalla Annrika oli jo allapäin, kun ei mitään ollut tapahtunut. Neljä nuorta tuli kysymään, oliko Annrika uskossa. Hän vastasi ensin, ettei tiedä. Nuoret rukoilivat hänen puolestaan. Päivämäärä oli löytynyt. – Uskossa kasvamiseen olen tarvinnut seurakuntaa, Raamatun lukemista, kristillisten kanavien kuuntelua, rukousta ja ystäviä.

Annrikan ompelemat rukoustyynyt nyt ostettavissa Christinan kaupasta: https://kauppa.tv7.fi/tuote/rukoustyyny/

Lue koko juttu Christina-lehden numerosta 6/22.