Lempeän hoitavia lauluja Jumalan innoittamana | Miia Asikainen tuli uskoon vuonna 2015 hyvin monien erilaisten vaiheiden kautta.

– Olin käyttänyt kaikki, niin fyysiset kuin henkisetkin voimavarani loppuun elämän tuulissa, ja tuntui, että elämäni oli kuin korttitalo, jota olin yrittänyt pitää kasassa omin voimin.

Miia on omien sanojensa mukaan aina ollut ahkera, tunnollinen ja monin tavoin aika sisukaskin, ja elämässä hän on mennyt eteenpäin tällä sisukkuudella niin kauan, kunnes tuli asioita, joita ei sisun avulla voinut muuttaa.

Elämä oli stressaavaa, ja Miia etsi rauhaa ja helpotusta erilaisista uushenkisyyteen liittyvistä asioista ja hoidoista. Miiaa kiehtoivat erilaiset itämaiset hoitomuodot, joihin oli helppoa päästä sisään ammatin kautta. Hän toimi kosmetologina omassa yrityksessä, ja hyvinvointialalla on tarjolla monia erilaisia hoitosuuntauksia, joiden taustoihin hän ei  sen enempää silloin ymmärtänyt perehtyä.

– Rauha, jota kauan sisimpääni etsin, löytyi Jeesuksen luota.

Lempeän hoitavia lauluja Jumalan innoittamana

Aika pian uskoontulon jälkeen Miia oli perheensä kanssa eräässä kesäisessä hengellisessä tapahtumassa.
Voimallisen iltaylistyksen aikana kyyneleet alkoivat virrata hänen silmistä, ja hän huokaisi hiljaa itsekseen sanat:

– Olisipa hienoa, jos joskus voisi saada omia lauluja ja voisin palvella Jumalaa niiden kautta.

Noin 3 kuukautta myöhemmin Miia sai rukousvastauksena kirjoittaa ensimmäisen kappaleensa jonka on nimennyt Kalliolla-kappaleeksi. Kappaleen sanat ja melodia annettiin syksyisellä veneretkellä.

– Kun aloin saada ensimmäisiä omia kappaleita, en vielä osannut soittaa. Lapsuudessa olin käynyt huilutunneilla mutta muita instrumentteja en hallinnut.

Eräänä iltana Miia oli silloisen kotiseurakuntansa kirkkosalissa yksikseen ja istahti pianon ääreen ensimmäistä kertaa. Hän asetti sormensa koskettimille kokeillakseen vain hiukan. Arasti Miia alkoi kokeilla ja sai huomata pian, että soitto kuulostikin ihan musiikilta.

– Musiikin teoriasta, saati sointumerkinnöistä en ymmärtänyt yhtään mitään, mutta minä soitin, ja se hetki oli minulle merkityksellinen ja kaunis – hetki, jota muistelen lämmöllä vielä vuosienkin jälkeen. Sain kokea siinä hetkessä Jumalan koskettavan sydäntäni ja sain kokea hänen rohkaisevan minua soittamaan lisää.

Kyyneleet virtasivat vuolaana liikutuksesta ja Miia ymmärsi silloin, miksi jo pienenä musiikki oli ollut hänelle niin merkityksellistä. Musiikki sai vielä ihan erilaisen merkityksen, kun sai kokea soittavansa säveliä Jumalalle.

Lue Miian tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 4/24.