Tuikkuna maailmalla | Tuija Ojalan käydessä läpi elämänsä synkintä aikaa, Jeesus
kohtasi häntä tavallisena sunnuntaina kirkonpenkissä.
– Siellä istuessani, tunsin tulleeni perille. ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat”, saarnasi pappi tietämättä, että juuri minun sisälläni sillä hetkellä järkkyi aivan kaikki, Tuija kertoo.
Tuija on ollut kiireinen lähetyskentillä yrittäessään tuoda eri tahoja yhteen. Hänen sydämellään on aina ollut sydänten yhteys ja samassa Hengessä palvelu, niin että voi aina kiinnittyä ensin rukoukseen ja Sanaan.
Aina ei ole ollut helppoa valkoisena, eurooppalaisena naisena tulla ulkopuolelta sisälle kulttuuriin. Suurin osa yhteistyökumppaneista on ollut toista kulttuuria edustavia, eikä useinkaan samaa sukupuolta Tuijan kanssa.
– Toisaalta juuri tässä on ollut oman kutsuni ydin, mennä sinne minne muut eivät ehkä halua, aurata
uutta uraa, tehdä mahdottomia juttuja ja haastaa aikansa eläneitä toimintamalleja ja -tapoja. Usein ne sanat, että jonkun pitää olla se ensimmäinen, ovat kolahtaneet omalla kohdalla.
Tiukkoja kysymyksiä, nopeita linjanvetoja ja reagoimista kiperissä tilanteissa on tarvittu, kun on tehty työtä väestön kanssa, jolla on paljon taakkaa ja traumahistoriaa.
– Viimeisimmän työsuhteeni yhteydessä palvelimme muun muassa vankilassa sekä valmensimme vähäosaisia työelämätaitojen kehittämisen alueella. Aiemmin Utahissa olin työssä saattohoidon parissa.
Tuikkuna maailmalla
Tänä päivänä Tuija tuntee, että suuri osa hänen kutsuaan on nimenomaan verkossa.
– Kun aikanaan lähdin Suomesta, minulle profetoitiin näin: on verkko ja ihmiset tulevat sen ääreen kysymään minulta Jeesuksesta. Tuo hetki oli merkittävä käänne, jossa omalla kohdallani lähetyskäsky ikään kuin aktivoitiin.
Tänä päivänä verkossa onkin eri ryhmissä satoja ihmisiä, joita Tuija palvelee muiden uskonystäviensä
kanssa, sekä rakentaen yhteyttä ilmasiltojen kautta. Tuijasta on ollut ihmeellistä seurata, miten pienistä puroista todella kasvaa isompia virtoja Jumalan työpöydällä, ja miten Tuija ystävineen on saanut kulkea ihmeitten ja merkkien keskellä, vaikka ovat olleet eri puolilla maapalloa.
– Rukous kantaa ympäri vuorokauden ja luo alati uutta. Saamme todistaa elävän Jumalan johdatuksesta
päivittäin. Internet on tarjonnut lukemattomia mahdollisuuksia tulla yhteiseen pöytään eri ryhmien,
kokousten ja toimintamuotojen kautta.
Tuija toteaa, että näin joulun ja uuden vuoden aikaan onkin hyvä miettiä missä oma pelto on ja antaa Jumalalle vapaat kädet sen suhteen. Usein suurin lahja on nimenomaan antamisessa ja oman siunauksen jakamisessa eteenpäin.
– Kun saamme käyttää lahjaamme ja hoitaa sitä oikein ja huolella, se saa ravita yhä useampia ja tehdä juuri sitä tärkeää työtä Jumalan valtakunnan hyväksi, mihin se on alkujaan tarkoitettu. Lahjaksi olette saaneet ja lahjaksi antakaa, sillä iloista antajaa Jumala siunaa.
Lue Tuijan tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 5/24.