Jumalan rakkauden pumpulissa | Noora Silanen koki uskoontulon voimakkaasti 13-vuotiaana. Hänen äitinsä oli pitänyt pyhäkoulua, jonka vuoksi Nooraa kiusattiin koulussa lapsena. Myös siskoiltaan pieneksi jääneet vaatteet olivat erilaisia mitä ikätovereilla.

– En ollut muodikas, ja se erotti minut muista. Käänsin Jumalalle tuolloin selkäni ja sanoin harmissani: ”Jos sinun seuraamisestasi seuraa tällaista, tätä en halua. Kun olen 75-vuotias, tulen kirkkoon ja pyydän syntejäni anteeksi, sitä ennen elän niin kuin haluan!”

Onneksi Jumala on armollinen ja Noora sai luovuttaa elämänsä Jeesukselle jo seitsemännellä luokalla. Silloin alkoi Nooran ikätovereilla alkoholikokeilut ja pojat tulivat kuvioihin.

– Vaistosin, että menisin rikki sisäisesti jos menisin mukaan kaikkeen siihen mihin nuoret lähtivät, olinhan ehjä ja tunsin vielä itseni lapseksi. Tunsin painetta osallistua kiusaamisen pelossa, kohta olen noissa porukoissa ellei ole toista tietä.

Noora huomasi rukoilevansa spontaanisti: ”Jumala, jos oikeasti olet olemassa, kutsu ja vedä minua puoleesi, osoita että rakastat minua!”

Samalla viikolla tuon rukouksen jälkeen, koulutyöntekijä Kari Korhonen tuli Nooran luokkaan pitämään päihdevalistustuntia ja kertoi ihmeellisestä uskoontulostaan ja siitä, miten hän sen seurauksena vapautui riippuvuuksista koviin aineisiin ja hänen elämänsä muuttui.

Noora oli Jumalan puhuttelussa kuunnellessaan Karin todistusta ja ymmärsi, että Jeesus josta pyhäkoulussa oli kuullut, todella yhä elää ja toimii ihmisten keskellä. Jumala on oikeasti olemassa! Kari kysyi onko luokassa kukaan uskossa.

– Sydämessäni hypähti; ”Minä uskon!” Mutta ääneen en uskaltanut asiaa ilmaista. Kari käveli ison Raamattunsa kanssa eteeni luokan puoliväliin ja pamautti Raamatun suoraan pulpetilleni ja katsoi minua pitkään suoraan silmiin sanomatta sanakaan. Tunsin Jeesuksen äänen sydämessäni: ”Tule ja seuraa minua!”

Jumalan rakkauden pumpulissa

Tuon puhuttelun jälkeen Noora oli valmis lähtemään seurakuntaan nuorteniltoihin siskonsa kanssa, joka oli useasti pyytänyt häntä mukaansa. Noora sai antaa elämänsä Jeesukselle.

– Aistin nuortenilloissa Jumalan rakkauden läsnäolon ja tunnistin sen samaksi Hengeksi, jota olin lapsena kokenut lähetystyöntekijän kouluvierailulla ja muidenkin tapaamieni Herran palvelijoiden kautta.

Noorasta tuntui kuin hän olisi ollut pumpulissa: ”kestänkö kaikkea tätä rakkautta?” Ihmiset tuntuivat enkeleiltä, niin paljon Jumalan hyvyyttä ja rakkautta oli ympäröivässä ilmapiirissä ja kontrasti oli iso kun tuli niin sanotusti ”maailmasta” Jumalan omien yhteyteen.

– Kun nyt katson vuosia taaksepäin: 27 vuotta sitten sain alkaa Jumalan ”juoksutytöksi”. Jo nyt olen kokenut täyttymyksen. Elämä on eletty rikkaasti Jumalaa palvellen ja häneltä saatuja unelmia todeksi eläen. Särkymisen siunaustakin olen saanut kipeästi osakseni, kun kolmesta lapsestamme kahdella on tyypin 1 diabetes. Olemme myös kokeneet taloudellisia vaikeuksia ison hometaloremontin myötä, ja uupumusta on ollut vuosien varrella.

Noora kertoo yhä rakastavansa Jeesusta, kallista Vapahtajaamme, ja kokee kaikkein rakkaimmaksi saada elää hänelle ja vain häntä palvellen.

– Ei ole mitään suurempaa. Onni löytyy Vapahtajan sydäntä lähellä elämisestä ja sen jakamisesta muille ja muiden kanssa. On myös armoa saada palvella yhdessä rakkaan puolison kanssa. Meillä on ollut vuosien varrella yhteisiä ja omia tehtäviä erilaisten ja toisiaan täydentävien armoitusten ja ominaisuuksien mukaan.

Mitä huominen tuo tullessaan, sitä Noora ei tiedä, mutta tahtoo kulkea aina tämän päivän matkan, olla vähässä uskollinen.

Lue Nooran inspiroiva tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 1/25.