Terapeutti, kirjailija ja luennoitsija Salme Blomsterin lapsuudesta puuttui turva, joten hän joutui etsimään sen aikuisena itse. Vahvimman turvan Salme on saanut uskostaan Jumalaan, mutta häntä on myös auttanut ajatusten kääntäminen myönteiseen suuntaan.

– Turvallisuuden tunne elämässä koostuu siitä, millainen lapsuus on ollut jo ihan kohdusta saakka, millaisen nuoruuden on elänyt, millaisen kasvatuksen on saanut ja mihin identiteettiin on kasvanut. Oma lapsuuteni oli täysin turvaton, samoin nuoruus. Ei minulla ollut turvapaikkaa tai turvallista ihmistä lähellä. Muistan, miten kauan sitten katsoin elokuvan pikku Heidistä, jossa Heidi otti lampaan, halasi sitä ja sanoi, että älä pelkää. Se lohdutti minua lapsena valtavasti. Minulla ei ollut lohduttajaa, mutta imin elokuvasta sen lohdutuksen. Myöhemmin teini-iässä tein valinnan alkaa puhua Jeesukselle. Kun olin oikein ahdistunut, menin liiteriin ja puhuin hänelle. Samalla tavalla puran hänelle huoliani edelleen.

Salme lohduttaa, että jos olo on turvaton ja oma identiteetti on perustunut valheelliseen minäkuvaan, apua löytyy. Tärkein voimavara on usko Jumalaan. – Usko ei ole tunne. Jos on yksin ja ahdistaa ja tuntuu siltä, että Jumalakin on hylännyt, se ei ole totta. Jumala ei ikinä hylkää ketään. Turvattomuuden tunteen keskellä kannattaa istua alas ja puhua itselleen Raamatun totuutta. Voi sanoa vaikka näin: ”Jumala ei hylkää ketään. Minä olen ihme, Jumala rakastaa minua ja elämälläni on tarkoitus.”

Lue Salme Blomsterin rohkaiseva haastattelu kokonaisuudessaan Christina-lehden numerosta 1/23.