Ihana kesä! | Minna Moilanen on ihan pienestä lähtien rakastanut niittyjä missä kasvaa luonnonkukkia valtoimenaan. Hän muistaa mummolan vieressä olleen ison niityn, jonne aina pikkutyttönä juoksi paljain jaloin mekon helmat heiluen ja kellahti pötköttelemään kukkien keskelle.

– Siinä minä makasin, katselin pilviä ja ajatukseni vain juoksivat vapaana. Välillä pilvien edessä pörräsi mehiläinen, välillä lepatteli perhonen ja minun oli vaan niin hyvä olla. Ei huolia, ei murheita, ei pelkoa, ei hätää, vain aurinko, lämpö ja turvallisuus, jotka ympäröivät minut kokonaan. Oi miten ihanan elävästi Pyhä Henki toikaan mieleeni muiston juuri tässä hetkessä.

Toinen Minnalle tärkeä kesään liittyvä asia on veden läheisyys, ja sen äärelle Minnan on kesällä päästävä.

– Olen asunut lapsuuteni joen varrella, ja eräs minulle rakas paikka oli koskenranta kotini lähistöllä. Istahdin jokivarteen kivelle ja koko muu maailma vain katosi kosken kohinaan ja pauhuun. Siellä sain olla inhimillisesti yksin, rauhassa ja samalla yhdessä rakastavan Taivaan Isäni kanssa. Siellä itkin itkujani, vuodatin Jumalalle kasvukipujani ja haaveilin nuoren neidon haaveita. Kirkkaana soliseva vesi, joka kimalteli ja pärskyi kiviä vasten, loi monesti hyvän näyttämön tutkailla oman sieluni myrskyjä.

Ihana kesä!

Minnan mielestä kesään kuuluu siis parhaimmillaan lepoa, rauhaa ja vapautta arkisesta aherruksesta. Jo sanana kesä tuo heti Minnan mieleen kuvia aurinkoisista hiekkarannoista, aurinkovarjoista ja eväsretkistä ja vapaudesta viettää aikaa rakkaiden kanssa ilman aikatauluja.

Tietysti kesä ja loma-aika voi tuoda meille myös paineita ja alamme helposti sitäkin suorittaa. Pitäisi ehtiä sinne, tai pitäisi tehdä sitä ja tätä ja yritämme ehtiä kokemaan mahdollisimman paljon kaikkea.

– Mitä jos tänä kesänä päästäisit vain kaikesta suorittamisesta irti? Mitä jos vain antaisit virran viedä ja antautuisit todella elämään hetkessä? Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tähän minä ainakin pyrin tänä kesänä. Oletko mukana? Minna kysyy.

Lue Minnan kirjoittama teemakirjoitus kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 3/24.