Joulumuistoja | Joulu nostaa pintaan tunteita muistojen kautta. ”Niin monet kauniit muistot, mun muistuu mieleeni”, lauletaan joululaulussa. Muistelemme lapsuuden jouluja ja silloisia ihmissuhteita. Omaa paikkaamme lapsuudenkodissa ja -perheessä.

Muistelemme joulumuistoja aikuisuuden jouluissa. Niissä ihmissuhteissa ja tilanteissa, joissa olemme olleet ja eläneet. Muistojen laatikkoon kertyy muistoja jokaisesta joulusta, jonka olemme eläneet. Vanhemmilla ihmisillä enemmän ja nuoremmilla vähemmän.

Muistot herättävät tunteet eloon ja erityisesti joulu on aikaa, jolloin muistojenlaatikko aukeaa. Kiireen ja touhun keskellä ei muistoja useinkaan mieleen nouse, mutta kun on aikaa hiljentyä ja
kohdata oma itsensä, saattaa muistojen laatikon kansi ponnahtaa auki ja jo unohtuneet tunteet nousta pintaan muistojen myötä.

Koska vanhempani muuttivat usein, ovat omat lapsuuden joulumuistoni hyvin monenkirjavia. Muistan erilaisia koteja, joissa joulua vietettiin. Äitini oli kauneutta ja puhtautta rakastava ihminen ja niinpä koti oli aina kaunis sekä jouluinen. Oli kuusi ja kynttilät, lahjat sekä joulupöytä jonka äärellä luettiin jouluevankeliumi ja laulettiin joululauluja. Hyvin perinteisen rauhallisia muistoja nousee muistojen laatikosta lapsuuden jouluistani. Lapsuuden jouluista ei muistu mieleen riitaa tai alkoholia. Minun ei ole tarvinnut pelätä.

Olivatpa joulumuistot minkälaisia hyvänsä, ne ovat elettyä elämää. Muistoja joihin liittyy niin ikäviä ja katkeria tunteita kuin suloisia ja herkkiä tunnemuistoja, on jokaisella.
Joku negatiivinen tunnemuisto saattaa peittää alleen monet hyvät tunteet.

Onkin tärkeää puhua näistä tunteista jonkun kanssa tai kirjoittaa ne ylös. Rukoilla kielteiset tunteet Jeesukselle. Kertoa ja itkeä, sillä Jeesus tietää ja tuntee. Hän on ollut ihminen. Kun olet rukoillut ja jättänyt tunnetaakkasi Jeesuksen kannettavaksi, voit repiä kirjoittamasi ja näin vapautua kielteisistä tunnemuistoista. Vaikka muisto jää, sen negatiivinen tunnelataus vähenee.

Joulun sanoma kannattelee meitä

Riippumatta ulkoisista tekijöistä tai sisäisistä tunnelatauksistamme, joulun tekee jouluksi sen sanoma. Me emme kannattele joulua, vaan joulun sanoma kannattelee meitä.

”Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luukas 2:10-11)

Enkeli ilmoitti, että Jeesuksen syntyminen maailmaan on suuri ilo. Maria, Jeesuksen äiti, kätki kaikki lapsesta puhutut sanat sekä tapahtumat mieleensä ja mietti niitä sydämessään.

Täyttäköön joulun ilosanoma Jeesuksen rakkaudesta myös meidän sydämemme, että voimme välittää hyviä ja rohkaisevia joulumuistoja toinen toisillemme.

Mirja