Jumalan aikataulussa kaikki toimii | Marjo Siimeskoski | Pienenä eka- tai tokaluokkalaisena Marjo oli kerran kävelemässä koulusta kotiin noin kilometrin pituista matkaa. Maaseudulla oli turvallista pienen tytön yksinkin kävellä.

– Minulle tuli sydämelleni äkkiä suuri pelko siitä, etten aikuisena koskaan saisikaan lasta. Se tuli niin yhtäkkiä ja voimakkaana, että purskahdin itkuun. Mitä jos minusta ei koskaan tulekaan äitiä?

Kyynelten sumentamin silmin Marjo alkoi rukoilla ääneen, että saisi kokea äitiyden lahjan. Kun hän oli aikansa rukoillut, suorastaan huutanut Jeesuksen puoleen, ilo tuli tilalle. Kyyneleet vaihtuivat ilon ja helpotuksen kyyneliksi, sydämessä oli valtava yliluonnollinen rauha ja ylitsepursuava ilo.

– Siinä hetkessä tiesin, että rukoukseeni vastattiin, enkä koskaan enää pelännyt, ettei minusta tulisi äitiä. Tiesin saaneeni rukousvastauksen.

Nuorena aikuisena Marjo löysi rinnalleen oikean kumppanin, nykyisen aviomiehensä. Vaikka elämä oli hyvää, Marjon sisimmässä oli jatkuva levottomuus. Hän koki paniikkikohtauksia ja alkoi etsiä vastauksia yhä kasvavaan levottomuuteensa idän filosofioista.

– Ajattelin, että kaikilla uskonnoilla on sama Jumala, ja kaikki tiet johtavat perille. Raamattu pysyi hyllyllä, koin sen vanhanaikaisena; etsin jotain uutta ja parempaa. Minkä voisin sovittaa elämääni, jotain mikä ei tuomitsisi tapaani etsiä ajallisia nautintoja. Minussa eli kuitenkin totuuden jano.

Marjon ollessa noin 25-vuotias, Jumala kutsui tuhlaajatytön takaisin kotiin.

– Lopulta huusin Jeesuksen puoleen: ”Jeesus, jos todella, todella, todella olet totta, ja minä vielä kelpaan, niin annan koko elämäni sinulle.”

Siinä hetkessä huoneeseen laskeutui sakea pyhyys, jonka kaltaista Marjo ei ollut aiemmin kokenut. Marjo tunnisti sen kuitenkin välittömästi samaksi Jeesukseksi, johon oli koko lapsuuden turvannut ja jonka Marjo oli hylännyt.

– Pyhyys oli painavana ylläni, mutta samalla olin kevyt kuin höyhen. Pyhyys, joka muistutti jotenkin
suitsuketta, täytti koko huoneen, jossa olin.

Marjo kuuli hengessään sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Kaikki taakat oli nostettu pois. Marjo oli palannut kotiin.

Jumalan aikataulussa kaikki toimii

Kun Marjon nuorin poika täytti neljä vuotta, hän lähti opiskelemaan fysioterapeutiksi, nuoruuden unelma-ammattiinsa.

– Ohjasin vuosia sivutyönä ryhmäliikuntoja ja koin paloa naisten ja äitien hyvinvointiin. Nyt pian nelikymppisenä alanvaihtajana olen huomannut, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Elämänkokemukseni, kotiäitiys ja aiempi työkokemus ovat valmistaneet minua tähän ammattiin.

Jumalan aikataulut ovat oikeat ja täydelliset. Meistä voi tuntua, että jonkin unelman parasta ennen -päiväys on jo mennyt, mutta Jumalan aikataulut ovat toisenlaiset. Jumala jalostaa astioita käyttöönsä piilossa, jossa kasvatetaan kärsivällisyyden hedelmää.

”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.” sanotaan psalmissa 27.

– Tämä on ollut minulle vuosien aikana rakas ja eteenpäin vievä voima. Olen onnellinen ja kiitollinen, että saan toteuttaa Jumalan minuun asettamaa näkyä ja se kantaa runsasta hedelmää.

– Luovuus on Jumalan antamaa lahjaa. Käytetään sitä Jumalan kunniaksi. Kun annamme luovuuden
virrata ja käytämme sitä Jumalan ylistyksen välineenä, se on vapauttavaa ja voimaannuttavaa. Jos luovuus sinussa on yritetty tukahduttaa, herätä se henkiin. On se sitten maalaamista, piirtämistä, kirjoittamista, tanssia, musiikkia, käsitöitä, puutarhatöitä tai mitä tahansa. Herätä se henkiin ja kokeile,
mitä se saa aikaan sinun hengellisessä elämässäsi. Saatat yllättyä, kuinka uusia versoja alkaa kasvaa ja
sielusi elpyy.

Lue Marjon inspiroiva haastattelu kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 2/25.