Roosa Pesonen oli 16-vuotiaana masentunut. Hän istui korkean sillan kaiteella, ja päätti, että aikoo hypätä, ja näin lopettaa elämänsä. Rukous mursi tilanteen, eikä Roosa hypännyt.

Tällä hetkellä Roosan elämä on mallillaan ja kaikki todella hyvin. Roosaa kuunnellessa ja katsellessa on vaikea käsittää, että hän on ollut nuorempana vakavasti masentunut ja harkinnut itsemurhaa. Hän on toipunut koetuksistaan hyvin, ja kokee itsekin, että on tavattoman vaikea päästä niihin epätoivoin tunnelmiin, joita silloin koki.

–Suvussani on ollut masentuneisuutta muillakin kuin minulla. Olen perheeni keskimmäinen lapsi. Meitä on kolme siskosta. Olemme läheinen kolmikko siskojeni kanssa. He ovat minulle todella tärkeitä.

–Kohtasimme suuren kriisin lapsuuden perheessäni, kun olin taaperoiässä. Minulla diagnosoitiin verisyöpä, ja joudun viettämään sairaalassa pitkiä aikoja reilun kahden vuoden ajan. Tämä oli vanhemmilleni hyvin pelottavaa ja voimia vievää aikaa. Itse en muista sairaalajaksoista oikeastaan mitään. Sen muistan, että minulta lähti hoitojen aikana tukka, Roosa kertoo.

Teksti ja kuva: Outi Mähönen

Lue Roosan tarina juuri ilmestyneestä Christina-lehdestä!