Lepoa joka hetkeen

Kello on minun paimeni, ja aikaa minulta puuttuu. Se vie minut askareesta toiseen; johdattaa kiireen kuohuville koskille, missä ei lepoa tunneta. Sen viisarit vievät virvoituksen sielultani, ne työntävät minua tauotonta taivalta, tunti tunnilta tietä, joka ei kunniaa tunne… Avaan puolilta öin teksinkäsittelyohjelman harmistuneen huvittuneena ja alan kirjoittaa. Harmittaa ja hävettää, kun taas unohdin tarkistaa kolumnin … Lue lisää