Sananlaskujen kirjaan on talletettu hyvän vaimon ylistys, jossa mainitaan, kuinka vaimo huolehtii villasta ja pellavasta, hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, eikä hän päästä kädestään värttinää (Sananl. 31). Tämä vanha käsityötekniikka on kokenut viime vuosina uuden renesanssin. Taija Kuparinen, 43, vaimo ja kahden lapsen äiti, on harrastanut kehräämistä yli kymmenen vuoden ajan.

– Olin äitiyslomalla toisen lapseni syntymän jälkeen ja halusin kokeilla uutta harrastusta, Taija kertoo. – Silloin menin kehruukurssille. Löysin leikkipuiston ilmoitustaululta antiikkirukin, joka oli valmistettu vuonna 1910. Se oli malliltaan Kiikalan rukki. Kiikalassa on ollut aikoinaan tehdas, jossa on tehty teollisesti rukkeja. Perheet ovat hankkineet niitä, koska 1900-luvun alussa rukki on ollut käytännössä ainoa keino saada lankaa. Tämä rukki on lähtöisin kymenlaaksolaisesta suvusta, jossa se on kulkenut suvun naisilla sukupolvelta toiselle.

Lue juttu kokonaisuudessaan, kuten kuinka villa muuttuu langaksi ja mitä eri vaiheita kehräämiseen liittyy, Christinan numerosta 4/2023.