Siirry sisältöön

Poiminnat

Kertomus Jumalan johdatuksesta | Paula Jaakkola

Kertomus Jumalan johdatuksesta | Paula Jaakkola on Mirjami Lähteenkorvan veljentytär. Mirjamin sisar Rauni, pyysi häntä ottamaan vastuun Mirjamin kuolinpesän oikeudenomistajien edustajana, ja säilyttämään koko Mirjamin laajan kirjallisen aineiston. Tässä kirjoituksessa Paula Jaakkola kertoo omasta elämästään ja tapahtumista, jotka ovat vahvistaneet hänen uskoaan.

Paula viihtyi koulutyössä, mutta ajoittain tuli ongelmia äänen kestävyyden kanssa. Välillä Paulan piti puhua vähän kovemmalla äänellä yli käytännön työn ja oppilaiden keskustelun. Tämän ison huolen puolesta rukoiltiin usein.

– Eräänä päivänä olin päivällistä tekemässä kun puhelin soi. Seurakunnan pienryhmästä tuttu poikani
luokkatoverin äiti soitti ja kertoi saaneensa kehotuksen soittaa minulle ja pyytää mukaan samana iltana alkavaan hengelliseen tilaisuuteen. Tilaisuudessa olisi joku ulkomaalainen puhuja.

Yhdessä he menivät tilaisuuteen ja illan kuluessa puhuja sai tiedon sanoja: Täällä on joku henkilö jolla on isoja vaikeuksia äänensä kanssa. Paula kuuli kyllä tuon ja odotti, että joku muu astuisi eteen, mutta kukaan ei noussut.

– Tajusin, että nuo tiedon sanat olivat minulle. Kuulin, että ääneni häviämisen takana ei ole mikään kurkun sairaus, vaikka kurkkuni tulikin kipeäksi aika usein äänen mentyä.

Paula muistaa myös toisen tilanteen samoilta ajoilta.

– Ääneni oli taas mennyt ja olin sairaslomalla. Kun seuraavana maanantaina piti mennä takaisin töihin
ajattelin, että luen aamulla vielä sen päivän tekstin vanhasta joka päivälle sanan sisältävästä Jumala
puhuu -kirjasta. Sen päivän, eli elokuun 21. päivän, tekstin otsikko oli ”särkynyt ääni”.

Kertomus Jumalan johdatuksesta

”Katso, uudeksi Minä teen kaikki. Vain maahan sidottu henki on kykenemätön lentämään. Jokainen lähettämäni siunaus, ilo, vapaus köyhyydestä ja huolista irrottaa siteitä, jotka ovat kiinnittäneet sinut maahan. Leikatut siivet voivat taas kasvaa. Särkynyt ääni voi saada ennenkuulumattoman voiman ja kauneuden. Sinulla on voima auttaa toisia, ja aikanaan se tuo ilon ja riemun vaikka sinun oma apu viipyisikin. Vaikka olet kulunut ja väsynyt, lopen uupunut, sanon kuitenkin sinulle: Katso, uudeksi Minä teen kaikki, tämä lupaus täytetään. Vuosien takaa, mutta sittenkin niin hellän läheisinä kuuluvat Kristuksen sanat juuri sinulle: Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon.”

Ääni kestikin sinä päivänä työssä taas Jumala puhuu -kirjan sanojen voimin.

Ääniongelmat rupesivat hellittämään monen vuoden työn jälkeen hengityksen korjaantuessa vähitellen uinnin ansiosta palleahengitykseksi. Mikrofonia Paula oli joutunut käyttämään viiden vuoden ajan.

– Foniatrilta saamani harjoitukset korjasivat toisen äänihuuleni virheasennon, joka oli syntynyt kantaessani usein pientä poikaa aina samalla puolella kehoani. Puheopettajanikin oli jossain vaiheessa harkinnut eläkepapereiden kirjoittamista, mutta onneksi niin ei käynyt.

Usein edelleen rukoiltiin Paulan äänen puolesta, ja sitä kautta myös työkykyni puolesta, koska hänen äänensä väsyi helposti.

– Munkkiniemen seurakunnassa pidettiin pitkään ylistyspiirin ja silloisen kirkkoherran, Uolevi Nurmisen, järjestämiä Sanan ja rukouksen iltoja. Niissä kävi iloksemme laulamassa Kerttu Pura Portaasta. Saimme useamman kerran kutsun myös heidän kotiinsa seuroihin, ja siellä Kerttu lauloi ja puhui. Liisa, hänen kälynsä, piti myös seurapuheen.

Tilaisuuden päätteeksi kaikkien halukkaiden puolesta rukoiltiin.

– Muistan illan, jolloin Kerttu rukoili puolestani, ja hän sai näyn että minulla on kurkussani reikiä, jotka ovat syntyneet tapaturmaisesti mutta eivät ole vahingoittaneet äänijänteitäni ja -huuliani. Foniatrikin oli nähnyt niistä syntyneet arvet. Silloin sain kertoa hänelle että lapsena todella juostessani mökin rannassa olin kompastunut, ja jokin paksu oksa oli työntynyt suuhuni syvälle aiheuttaen kovat kivut rikkoessaan kudoksia. Herra oli puhunut tästä Kertulle. Jokainen rukous puolestani antoi uutta voimaa ja lohtua.

Kiitollisena Paula kokee, että kummitätinsä Mirjami itse oli esimerkkinä omalla elämällään Jumalalle uskollisena työtoverina, jonka esirukoukset ovat olleet johdattamassa Paulaa uskontielle.

– Herran työjoukoissa on hyvä olla.

Lue Paulan jännittävä ja koskettava haastattelu kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 1/25.