Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa | Katri Pouri on TV7-kanavan uskollinen suorien rukousohjelmien rukouspuhelinvastaaja. Hän kertoo Christina-lehden lukijoille elämästään. Katri syntyi sota-aikana. Perhe joutui jättämään kotinsa Koivistolta kaksi kertaa ja elämä jatkui evakkona Pohjanmaalla. Nyt hän kiittää Jumalaa itsenäisestä Suomesta.
Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa
Katri sai kuulla sodan loputtua Koiviston juhlilla Saarenpään puolustuslinnakkeen komentajan kertomana, kuinka Pietarista tuli tykkilaiva ampumaan.
Saarenpään puolustuslinnakkeesta puolustettiin minkä ehdittiin, kunnes ammukset loppuivat. Komentajan ikävä tehtävä oli haetuttaa valkoinen lippu antautumisen merkiksi. Sinä aikana, kun valkoista lippua haettiin, tämä tykkivene teki u-käännöksen ja palasi takaisin Pietariin. Linnoituksen komentajaa jäi vaivaamaan tämä erikoinen venäläisen tykkiveneen lähtö paikalta.
Sattui niin, että myöhemmin komentaja tapasi Pietarissa tämän tykkiveneen komentajan. Hänellä oli mahdollisuus kysyä suoraan, miksi tämä oli antanut käskyn poistua paikalta ja lopettaa ammunnat. Venäläinen komentaja ei vastannut mitään, vaan oli hiljaa. Mutta kuulijakunnassa eräs vanhempi nainen korotti äänensä ja melkein huusi: ”Niin kun me rukoiltiin, niin Herra kuuli huutomme ja auttoi meitä.”
Paljon samansisältöisiä kertomuksia on tallentunut, jossa Kaikkivaltias Jumala puuttui yliluonnollisella
tavalla tapahtumien kulkuun sodan aikana, kun häneltä pyydettiin apua.
Pyhäkouluajan siunaus
Pohjanmaalla sijaitsevan tilan naimattomat siskot pitivät Katrille ja muille lapsille pyhäkoulua.
– Yleensä katselin heidän huoneissaan olevia ihania esineitä ja kauniita pitsiverhoja.
Kesän tullen tapahtui muutos. Pyhäkoulu siirrettiin ulos sireenien katveeseen. Ulkona oli lämmintä, sireenit kukkivat ja tuoksuivat. Linnut olivat palanneet etelästä ja laulelivat. Opettajat lukivat Raamatusta opetuksen:
”Älkää mistään murehtiko. Katselkaa taivaan lintuja ja kedon kukkia. Eivät ne työtä tee eivätkä kehrää,
mutta kuitenkin taivaallinen Isänne pitää niistä huolen” (Matt. 6:26.)
– Näimme ympärillämme kedon kukat ja taivaan linnut. Kukat nousivat maasta ja linnut lentelivät.
Opetus jäi lähtemättömästi mieleeni. Kaikki tämä, pyhäkoulunopettajien, äitini ja monien uskovien opettajien opetukset olivat Jumalan Sanan kylvöä sydämeeni.
Voimakas Jumalan tarttuminen Katrin elämään tapahtui rippileirillä.
– Rippileirillä saimme uskovan opettajan ja me kaikki rakastuimme Jeesukseen. Kun saavuin rippileiriltä
kotiin, oli vieraisille saapunut sukulaisia, niitä elämänikäisiä parhaita leikkikavereitani. Istuimme pihakeinussa ja Malla, minun ikäiseni, kertoi tulleensa uskoon ja kysyi: ”Haluatko sinäkin
ottaa Jeesuksen pelastajaksesi.” Sanoin heti, etten muuta halunnutkaan. Malla johdatti minut henkilökohtaiseen uskonratkaisuun. Sen jälkeen olin innokas kertomaan Jeesuksesta.
– Nyt rukoukseni on: ”Herra, hyvä Paimeneni, pidä minusta kiinni.” Me olemme hänen ja hän on meidän. Hänet on korotettu istumaan Isän oikealle puolelle. Hän rukoilee meidän, hänen omiensa puolesta.
Lue Katrin henkeäsalpaava tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 6/24.