Monet naiset etsivät edelleenkin itseään ja arvoaan. Kaipaamme jonkun kertomaan meille miten ihania ja hyviä olemme, ja miten meidän pitää etsiä itseämme, seurata sydäntämme ja toteuttaa unelmiamme. Tsemppilauseet, inspiroivat seinätaulut ja sydänemojit vastauksena sosiaalisen median viesteihimme tekevät väsymätöntä työtä sen hyväksi, että tuntisimme olomme rakastetuksi, tyylikkääksi, merkittäväksi.

Niiden heikkous on se, että ne eivät ole koskaan tarpeeksi. Jos ne olisivat, olisimme jo erittäin vahvoja, olisimme jo voittaneet taistelumme ja olisimme jättäneet rikkinäisyytemme taakse. Sen sijaan ne ovat kuin Job ja hänen ystävänsä; vaikuttavan kuuloisia korulauseita, jotka tarkemmin katsottuna ovat “taitamattomia puheita” (Job 38:2), voimattomia muuttamaan meitä.

Nykyajan vimma rakentaa identiteettimme itse uudelleen pyrkii luomaan ihmisen, joka rohkeasti jättää taakseen haitalliset ja vääristävät minuuden osat. Se etsii itselleen tarkoitusta maailmassa, jolla ei ole tarkoitusta, lohdutusta tyhjien lupausten lähteistä, juoden ahnaasti tulevaisuudenkuvia, joissa minä on täydellisen vapaa rajoituksista ja vihdoin kykeneväinen olemaan kaikkea sitä, mitä sen pitäisi olla. Surullista kyllä tässä vapauden pyrkimyksessään minä kompastuu omiin kahleisiinsa.

Kun Herra vastaa puheisiimme, niinkuin hän teki Jobille ja hänen ystävilleen, näkökulma vaihtuu. Hän on luonut meidät, meidän ei tarvitse luoda itseämme uudelleen. Hän antaa meille tarkoituksen. Jumala antaa meille identiteetin, mutta se ei ole kuin mukava peitto, jonka alla lämmitellä kylmässä maailmassa. Jumalan antama identiteetti on ase, jolla me hyökkäämme syntiä vastaan, koska jos emme tee sitä, se tappaa meidät.

Teksti: Maria Turner

Lue koko juttu lokakuun alussa ilmestyvästä Christina-lehdestä, jonka teema on ”Mielentiloja”