Siirry sisältöön

Kolumnit

Rohkeat naiset

Katselen Ukrainan tiimimme vetäjää Annaa. Hän on pieni ja kaunis nainen keskellä sodan kauhuja. Kuitenkin hän uupumatta ohjaa Ukrainassa Nebesa TV7 -studion toimintaa. Hän auttaa sodan kärsimyksissä olevia, tekee musiikkivideoita ja ohjelmia raunioiden keskellä, sekä lähettää tervehdyksiä ja rohkaisua tänne Suomeen. Mietin, mistä tämä nainen saa voimaa ja rohkeutta. Hän ei valita eikä keskity ympärillään olevaan hävitykseen, vaan hymyillen ja toisia auttaen kertoo uskostaan Jumalan rakkauteen. Rohkeat naiset nousevat esiin, kun perheessä, valtakunnassa tai maailmassa, on vaikeita aikoja. Suomen sodan aikana nousivat Lotat huolehtimaan haavoittuneista ja hoitamaan käytännön asioita sotarintamalla. Useat nuoret naiset saivat tehtäväänsä lyhyen koulutuksen ja siitä he lähtivät heti rintaman liepeille apua antamaan. Se vaati rohkeutta ja rakkautta isänmaata kohtaan.

Luin Raamatusta naisprofeetta ja runoilija Deborasta, joka jakoi oikeutta israelilaisille puun alla ja johdatti sotaväen voittoon ja vapauteen vihollisista. Hän lähti sotimaan yhdessä sotaväen ja kenraali Barakin kanssa. Tämä peloton neljäs naistuomari, oli Jumalan hengen johdattama ja siunaus kansalleen Israelille (Tuomarien kirja 4). Kaikkina aikoina Jumala nostaa niin naisia kuin miehiäkin johtaviin asemiin. Tästä on toinenkin hyvä esimerkki Raamatusta. Siinä kerrotaan Esteristä, orvosta tytöstä, joka kasvoi ja varttui kasvatti-isänsä Mordokain hoivissa. Hänelle Jumala oli antanut kauneutta ja nöyryyttä toimia Mordokain ohjeiden mukaan. Hän tiesi sydämessään, että jos hän ei toimi, koko kansa hukkuu (Esterin kirja). Näin Jumala käytti Vanhan testamentin aikoina Deboraa ja Esteriä sekä heidän kanssaan toimivia miehiä pelastamaan Israelin kansan. Tämä onkin hyvä esimerkki, kuinka Jumala nostaa naisia ja miehiä toimimaan yhdessä hänen kansansa ja valtakuntansa hyväksi.

Uudessa testamentissa nousee mieleeni tietenkin Maria, joka nuorena naisena sai tehtäväkseen

kantaa Jumalaa sydämensä alla. Hän hoiti ja kasvatti Jeesus-lapsen, joka nuorena miehenä kuoli ristillä ihmiskunnan puolesta. Maria joutui katsomaan poikansa kärsimystä ja kuolemaa. Voimme vain arvella, kuinka Maria iloitsi, kun hänen rakas poikansa ja pelastajansa nousi kuolleista. Jumala oli antanut Marialle sitä vahvuutta ja nöyryyttä, jota Jeesuksen, Jumalan pojan kasvattaminen vaati.

Jokaisella on oma paikkansa ja Jumalalta saama kutsunsa, jossa hän haluaa käyttää kutakin oman valtakuntana laajentamistyössä. Kun annamme itsemme ja lahjamme hänen käyttöönsä, saamme olla mukana voittoisassa kulkueessa. Kulkueessa, joka alkoi aikojen alussa ja jatkaa kulkuaan siihen päivään ja hetkeen asti, jolloin Kunnian Kuningas Jeesus astuu Öljymäelle. Mikä onkaan mahtavampaa, kuin olla siellä yhdessä hänen ja hänen kansansa kanssa.

Toivon sinulle Christina-lehden lukija oikein siunausrikasta kesää.

Mirja