Tietäjien matkassa | Kun nyt taas luin tuota tuttua kohtaa evankeliumissa, aloin miettiä, voisiko tuo tietäjien matkakertomus kahden vuosituhannen takaa kuvata omaa uskonmatkaani vieraalta maaperältä Jeesuksen tykö? Kuvittelin miesten matkaan neljä eri vaihetta.

Ensin he olivat omalla maallaan esittäneet kysymyksiä ja tutkineet faktoja. Taitavina astronomeina he tarkkailivat taivaankappaleiden liikkeitä ja havaittuaan jotain poikkeavaa, he esittivät lisää kysymyksiä.

Toinen vaihe on ollut se, kun tietäjät huomasivat, että ainoa tapa löytää vastauksia, on itse lähteä matkaan. Taival kohti tuntematonta tarkoittaisi riskinottoa ja altistumista vaaroille, mutta heidän totuuden kaipuunsa voitti epäröinnin ja pelon, ja matka saattoi alkaa.

Kolmas vaihe koitti, kun he pääsivät perille, löysivät Jeesuksen ja heidät valtasi suunnaton ilo. He saivat asettua lahjoineen tämän jalkojen juureen palvoen ja ylistäen. Nyt miehet voisivat palata varmoina Kuninkaan syntymästä ja kiitollisina siitä, että juuri heidät oli tehty osalliseksi tätä ihmeellistä tapahtumaa.

Neljäs vaihe onkin sitten kotimatka, mitä varten Jumala unessa neuvoi tietäjiä valitsemaan eri reitin kuin tulomatkalla. Tätä kaikkea on ollut myös oma uskon taipaleeni.

Elämän suuret kysymykset, joihin en enää järkeillen pystynyt löytämään vastauksia, pakottivat minut liikkeelle ”seuraamaan tähteä”.

Lue Mia Hagmanin kolumni kokonaisuudessaan Christina-lehden numerosta 6/23.