Toivon pisaroita kaiken keskelle | Riikka Lindroos | ”Lääkäri täällä, hei. Sinulla on pinnallinen melanooma, ihosyöpä…” Nämä sanat Riikka kuuli puolitoista vuotta sitten. Melanooma, ihosyöpien kuningatar, ainoa ihosyöpä, joka voi levitä.

– Se minulla oli, enkä voinut asialle mitään. Riikka miettii.

Riikka oli menettänyt muutaman edellisen vuoden aikana syövälle liian monta, lähellä omaa ikäänsä olevaa ystävää.

– Nyt oli siis minun vuoroni. Riikka muistaa ajatelleensa.

Matto lähti tehokkaasti Riikan jalkojen alta, elämä jotenkin hidastui siinä hetkessä pysyvästi, yhden puhelun aikana.

– Ihan ensimmäiset pelon ajatukset siinä hetkessä olivat: minä joudun sytostaatteihin, minä kuolen, ja että en enää koskaan pääse etelän aurinkoon, sinne, missä olen onnellisimmillani.

Melanooma ja syöpä kun eivät sovi samaan lauseeseen etelän auringon kanssa.

Toivon pisaroita kaiken keskelle

Riikka oli onnekas, kun melanooma ei ollut ehtinyt levitä ja hän selvisi pelkällä lisäpoistoleikkauksella ja vuosittaisilla kontrolleilla. Henkinen puoli ei Riikalle ollutkaan ihan noin yksinkertaista, kaikki meni elämässä jotenkin uusiksi. Syöpä on pelottava ja arvaamaton, hiljainen, mutta tehokas tunkeutuja.

– Matto on nyt jälleen tukevasti keräiltynä jalkojen alle. Matto, jossa on monia uusia, syviä ja armollisiakin, jotenkin rakkaudellisia raitoja. Jumala johdatti minut uskovan parin luo rukoiltavaksi juuri saman viikon alussa, jolloin kuulin diagnoosin. Kävimme koko elämäni läpi, sain pyytää anteeksi vääriä valintoja ja vapautua monista asioista, joista en ollut edes tietoinen ennen tuota kohtaamista, vaikka olen ollut uskossa ihan pienestä asti. Se oli sellainen hengellinen kokovartalopuhdistus ja uusi alku. Sanoinkin heiltä lähtiessäni, että Jumala valmisteli minut johonkin, mutta en yhtään tiedä mihin. Kunnes lääkärin puhelu tuli. Putosin, mutta Jumalan läsnäoloon, en täydelliseen toivottomuuteen.

Lue Riikan tarina kokonaisuudessaan Christinan-lehden numerosta 2/24.