Tiina Välimäki on nelikymppinen nainen, äiti, puoliso ja sielunhoitoterapeutti.
– Erityisherkkänä olen herkempi tunnistamaan erilaisia tunteita ja myös kokemaan ne voimakkaampina. Erityisherkän on tärkeä oppia tunnistamaan ja vetämään selkeät rajat esimerkiksi ihmissuhteissa. Ja otettava taukoja ja omaa aikaa, kun siltä tuntuu. Erityisherkkyys on auttanut minua kohtaamaan asiakkaitten tunteita paremmin.
Tiinan vastaanotolla käy etupäässä naisia. Hän on aikaisemmalta koulutukseltaan diakoni ja sosionomi, joten ihmisten erilaiset elämäntilanteet tunteineen ovat tuttuja. Moni nainen yhä edelleen aristelee varsinkin negatiivisten tunteiden näyttämistä. Malli on opittu yleensä lapsuudesta.
– Suomalainen tunneilmaisu on pidättyväistä, häpeän ja syyllisyyden sävyttämää. Kulttuurissamme on suhtauduttu välttelevästi lapsen tunteisiin ja tarpeisiin, ja lapsi on jätetty usein yksin tunteidensa kanssa. Se on lapselle liian suuri tehtävä. Näin lapsi oppii peittämään tunteensa: ”kun olen kiltti enkä itke, niin vanhemmat ovat minuun tyytyväisempiä”. Lapsi oppii torjumaan varsinkin negatiivisia tunteitaan, vaikka hänen tulisi voida turvallisesti kokea ihan kaikkia tunteita.
Jos piilotamme ja tukahdutamme tunteemme, ne etsivät yleensä jonkun muun kanavan purkautua. Tällaisia ovat esimerkiksi psykofyysiset sairaudet, erilaiset selittämättömät kivut tai psyyken sairaudet.
Riippuu muun muassa ihmisestä, iästä, tilanteesta, elämänvaiheesta, vuodenajasta ja kulttuurista, miten paljon tunteet näkyvät arjessamme. Tunteiden näkymiseen vaikuttaa myös se miten turvallisena tunteiden ilmaisemista kussakin tilanteessa pidetään. Tunteet näkyvät esimerkiksi aamukiireissä lasten kanssa, lasten onnistumisissa, erilaisissa kohtaamisissa ystävien, puolison, lasten ja lemmikkien kanssa.
Teksti: Tuija Numminen
Kuva: Sanni Tunturipuro