Pysähdyn arvioimaan omien rajoitusten merkitystä unelmille. Onko turhaa unelmoida jostain asiasta, jolle on selvästi rajoituksia? Vaikka unelmoija olenkin, en voi jättää järkeä kyydistä. Jos pankkitili, oma fyysinen kunto, emotionaaliset voimavarat tai muut selvästi tarpeelliset rahkeet puuttuvat, eikö se ole aika selkeä merkki siitä, että unelmaa ei kannata seurata?
Toisaalta Jumala itse näyttää usein kutsuvan ihmisiä uskomattomiin unelmiin. Sellaisiin valintoihin, joiden äärellä järki-ihmiset pudistelevat päätään. Abraham ja Saara saivat selvästi kuulla, että heidän jälkeläisensä tulevat olemaan lukemattomia. Siinä he seisoivat, eläkeläiset, kuihtuneina, ryppyisinä ja uskoivat Jumalan antavan heille lapsen!
Teksti: Maria Turner