Itu-työ tarjoaa tukea, kun yllätysraskaus herättää vaikeita tunteita. Miten Jumala valmisti lastentarhanopettaja Outi Papusen uraauurtavaan pioneerityöhön?

Rohkea ei ole se, joka suostuu astumaan eteenpäin vain, jos tuntee itsensä vahvaksi. Rohkea ei ole se, joka tarttuu työhön vasta kun tietää hallitsevansa sen perin pohjin. Rohkeutta on se, että menee joskus vapisevinkin sydämin sinne, minne Jumala kutsuu, ja luottaa hänen apuunsa.

Outi Papunen on rohkea nainen. Nyt, 16 vuotta Itu-työn perustamisen jälkeen, hän kohtaa tottuneesti yllätysraskauden kohdanneita naisia ja vastaa toimittajien tiukkoihin kysymyksiin abortista. Mutta 16 vuotta sitten työn aloittaminen vaati sitä, että tavallinen erityislastentarhanopettaja kuunteli rukouksessa saamaansa kehotusta ja otti askelia kutsunsa tiellä, vaikka ei tiennyt, mihin kaikki johtaisi.

Itu-työ on osa Tampereen NNKY:n toimintaa. Se tukee kriisiraskaustilanteessa olevia kertomalla heille abortin lisäksi muistakin vaihtoehdoista: raskauden jatkamisesta sekä adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta. Itu-työ auttaa myös abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Ilmaisessa puhelinpalvelussa voi purkaa yllätysraskauden tai abortin herättämiä tunteita. Itutyön työntekijät ja vapaaehtoiset kulkevat äitien rinnalla aborttiryhmissä sekä äiti-lapsityössä, jossa ollaan läsnä perheen arjessa. Vuonna 2017 Itu-työlle myönnettiin Tampereen Minna Canth palkinto.

Haastattelupäivän aamuna Outi Papunen on ennen töihin tuloa piipahtanut tutussa perheessä. Perheen äiti on yksi heistä, joka teki Itu-työn kautta päätöksen pitää lapsensa. Nyt perhe tarvitsee tukea uuden vauvan kanssa.

– Vein vauvan isoveljen päiväkotiin. Oli ihanaa, kun hän siellä odotti minua, että lähtisimme yhdessä. Osalla äideistä on omat tukihenkilöt mutta joillekuille minä olen tukena. Nyt käyn viikoittain kahdessa vauvaperheessä ja vietän pari tuntia heidän luonaan. Lisäksi minulla on tukilapsia, jotka vierailevat luonani. Monet äidit ja lapset ovat tulleet hyvin henkilökohtaisesti elämääni ja heistä on tullut vähän kuin perheenjäseniä. Työni kautta olen ollut näille äideille varaäitinä.

Outilla ei ole omia lapsia, vaikka hän nuorena haaveilikin omasta perheestä. – Jos minulla olisi ollut oma perhe, en olisi pystynyt satsaamaan tähän työhön näin paljon. Siinä näen Jumalan suunnitelman. Totta kai toisinaan tulee kaipuu omista lapsista ja lapsenlapsista, ja se kipuilu täytyy käydä tunnemaailmassaläpi. Kun tulee sellainen suru, vien sen Jumalalle, ja hän lohduttaa. Olen aina pitänyt vauvoista ja lapsista, ja nyt voin antaa rakkautta Itu-työssä syntyneillevauvoille sekä heidän äideilleen ja sisaruksilleen.

Teksti: Susanna Suomi

Kuva: Outi Mähönen